Seikkailijoiden syksyn kuulumisia!

Lokakuussa seikkailijat ja tarpojat osallistuivat moniin tapahtumiin

Seikkailijoiden ja tarpojien syysretki Selviytyjät 28.-30.10. Pättiniemessä

Retkellä kisattiin joukkueissa. Keltaiset ja punaiset kisailivat retken ajan toisiaan vastaan. 

Perjantai-iltana kisailtiin suohon laulantana. Kisat olivat kivoja, erityisesti sytytyskisa. 

Lauantai-iltana kisailtiin tuliaiheisten laulujen etsimisessä. Lauantai-iltana samoajien esittämä tulishow oli loistava. 

Sunnuntaina oli todella hyvää aamupalaa: leipää, vohveleita, hedelmiä, keksejä. Sunnuntaina teltan purkukisassa kiskottiin telttoja alas vauhdilla ja vietiin puita pois saunalle. 

Seikkailijakisat ”Tilanne haltuun” Pälkäneellä 15.10.

Seikkailijakisat kisattiin tänä vuonna Pälkäneellä. Seikkailijoista osallistui: Kaari, Laura, Sanni, Olivia ja Aino. 

Rasteilla kisailtiin mm. energiansäästörastilla ja rakennettiin lennokkia.

Ei oltu ekoja, mutta siellä oli kivaa.

Sappeen hiihtokeskuksessa sai ostaa munkkeja kisan jälkeen.

Tunnelmia seikkailijakisoista ja kisojen tulokset voit katsoa täältä: http://hp.partio.fi/ajankohtaista/tilanne-haltuun-kilpailujen-tulokset.

Harhahetki 2.10. Messukylän ja Kaukajärven alueilla

Harhahetkessä oli Pokemon-teema. Siellä päästiin tekemään Pokemon-leipää ja tunnistamaan sieniä. Mukaan saadut Pokemonit ja Poke-pallot kulkee vieläkin mukana partiohuiveihin kiinnitettynä.

Harhahetken tulokset näet täältä: http://www.tp.partio.fi/ajankohtaista/harhahetki-2102016.

Kirjoittajat: Joutsenet

Aurinkoa ja iloista menoa sudenpenturetkellä

Heippa!

Tässä kirjoittelee sudenpentujen kevätretken johtaja Veera. Retkeilimme parisen viikkoa sitten Aitolahden vanhassa pappilassa, Tampereella. Retken luonto-teeman mukaisesti vietimme paljon aikaa ulkona, ja saimmekin nauttia kevätauringon lämmöstä koko viikonlopun.

Lauantaipäivä kului jäillä liikkumiseen tutustuessa. Opettelimme järven jään heikot kohdat, tekemään pelastautumis-solmun jäihin putoamisen varalta sekä kaikki saivat nikkaroida ikiomat naskalit. Niitä olikin hauska testata turvallisesti kuivalla maalla.

Tähtikuvioiden, lintujen äänien opiskelun ja piirtelyn lomassa saimme myös istutettua rairuohot, jotka toivottavasti tuovat pääsiäisenä iloa koteihin:)

Sunnuntaina retkelle saapuivat myös vanhemmat. Aloitimme aamun perinteisesti lipun nostolla, jonka kaikki tytöt hienosti osasivat jo edellisen aamun harjoitteluiden jälkeen. Seuraavaksi oli vuorossa rastirata. Lapset saivat näyttää osaamisensa vanhemmilleen kiertäessään perinteisiä partiotaito-rasteja. Niin jokamiehenoikeudet, kierrätys, eläinten jäljet, ensiapu kuin solmutkin alkoivat luonnistua lasten kirmaillessa ympäri pihaa, ja vanhempien yrittäessä pysyä kannoilla. Retkipäivämme huipentui makoisimpaan leiriruokaan ooppaheijaan, jota kaikki pääsimme nauttimaan. 

Auringon paiste, iloiset naamat sekä onnistumisen hetket jättivät viikonlopusta hymyn huulille.

Veera

Lippukunnanjohtaja Ainon kuulumisia kesän Jamboreelta

Moikka!

On jokaisen partiolaisen suuri haave päästä osallistumaan Maailman Partiolaisten jamboreelle. Jamboree kiteyttää hyvin koko partion aatteen. On mahtavaa kokea yhteenkuuluvuutta ympäri maailmaa matkustaneiden, täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ja oppia heiltä ja heistä. Opettaa heille itsestään ja omasta kulttuuristaan ja tehdä elinikäisiä ystäviä ja kontakteja.

Nuoremmille Jamboree on usein ensimmäinen oma, itsenäinen matka. Vaikka matkaa ei matkusteta yksin, vaan Suomen joukkueen kanssa, on se monelle ensimmäinen askel rohkeuteen luottaa omaan itseensä ja taitoihinsa. Matka on jännittävä ja pitkä matka, ja antaa suuresti jokaiselle osallistujalle.

Itse matkustin Japaniin omatoimisesti kahden partioystäväni kanssa. Jamboreen jälkeen seuraamme liittyi ei­partiolainen ystävämme ja matkustimme japanissa yhteensä kuukauden. Pääsimme nauttimaan niin lähijunien kauniista maalaismaisemista, Tokion ihmismäärästä, kauniista hiekkarannoissa ja huiputimme myös tulivuori Mt. Fujin.
Jamboreella toimin IST­pestissä leirin turvassa. Leirillä jokainen yli 18­vuotias toimii omassa työtehtävässä. Työryhmät muodostuivat sattumanvaraisesti ja omaan tiimiini kuului kolme italialaista miestä ja yksi malesialainen. Kunniakseni minut valittiin tiiminvetäjäksi. Tehtäväni oli huolehtia ryhmän hyvinvoinnista kovassa helteessä, ottaa ennen vuoroa selvää työalueesta, pitää yhteyttä päämajaan ja tarpeen vaatiessa raportoida turvattomista tilanteista turvan johdolle. Jossain kohtaa leiriä ymmärsin kuinka hieno ja ainutlaatuinen tilanne minulla oli käsissäni. Saan työskennellä neljän ulkomaalaisen partiolaisen kanssa, oppia heiltä uutta ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Saan toimia heidän tiiminjohtajanaan ja ennakkoluuloista huolimatta minä, kaksikymppinen ja vaaleatukkainen nainen, sain voitettua heidän luottamuksensa. Suurinpana vastuuna kuitenkin minulla oli huolehtia leirin turvallisuudesta ja tarkistaa leirinporteilla kulkulupia.

Matka oli raskas. Kuumuus Japanissa oli suomalaiselle liikaa. Keholla kesti pitkään tottua hikoiluun ja aurinkoon. Koti­ikäväkin vaivasi välillä ennen nukkumaan menoa. Mutta kaikesta huolimatta ylitin itseni. Edellisen jamboreen jälkeen Ruotsista kotiin palatessa uhosimme, että Japaniin sitten neljän vuoden kuluttua! Ja sinnehän me lähdimme. Teimme paljon töitä sen eteen, niin varainhakintaa, avustuksia ja myös omia päivätöitä, jotta rahat matkustamiseen löytyivät. Leirin viimeisenä iltana oli uskomaton auringonlasku ja ihana viileä tuuli. Kävelimme päätösjuhlaa kohti ja katselin suuria nurmikenttiä täynnä telttoja, lippuja ja partiolaisia uniformuissaa. Muutamat tytöt lauloivat ja tanssivat perinteistä afrikkalaista tanssia, amerikkalaiset suoristivat jonojaan kuin armeijassa ikään ja intialaiset haahuilivat tientukkeena. Mietin kuinka tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään ja kuinka jokaisen ihmisen pitäisi viettää kaksi viikkoa sellaisen kulttuurishokin ympäröimänä. Kuinka paljon ymmärtääkään maailmasta ja toisista, ja kuinka nopeasti sen tajuaa, että olemme kaikki aivan samanlaisia.

 Ja kyllä sinne Amerikkaan on 2019 on päästävä!

Aino

Seikkailijajoukkue Joutsenet

Joutsenissa on kymmenen seikkailijaa

Joutsenet kokoontuvat 17.30, tykkäämme ulkoilla. Olemme reippaita ja 9-12-vuotiaita.

Johtajat tekivät haastatteluja* ja seuraavassa niiden vastauksia:

Nimi: Kaari

Ikä: 10-vuotias

Mistä tykkäät partiossa eniten? kokkailusta

Koska aloitit partion? 2. tai 3. luokalla

Miksi aloitit partion? kaveri oli partiossa, koitin ja se oli aika kivaa

Nimi: Seela

Ikä: 9

Mistä tykkäät partiossa eniten? partioleireistä

Koska aloitit partion? 7-vuotiaana

Miksi aloitit partion? se kuulosti kivalta

Nimi: Saima

Ikä: 11

Mistä tykkäät partiossa eniten? leireistä ja ulkona olemisesta

Koska aloitit partion? 8-vuotiaana eli kakkosella

Miksi aloitit partion? se kuulosti kivalta ja halusin kokeilla

Nimi: Ella

Ikä: 12 vuotta

Mistä tykkäät partiossa eniten? kavereista

Koska aloitit partion? viime syksynä

Miksi aloitit partion? se kuulosti kivalta

Nimi: Lotta

Ikä: 10

Mistä tykkäät partiossa eniten? kaverit

Koska aloitit partion? eka luokalla

Miksi aloitit partion? koska se on tosi kivaa

Seikkailijajoukkue Joutsenet lähes koko kauneudessaan, kuvasta puuttuvat Vilma ja Janna

Nimi: Amina

Ikä: 11

Mistä tykkäät partiossa eniten? ulkoilusta

Koska aloitit partion? 2 vuotta sitten

Miksi aloitit partion? se kuulosti kivalta ajanvietteeltä

Nimi: Janna

Ikä: 11

Mistä tykkäät partiossa eniten? peleistä ja tehtävistä

Koska aloitit partion? ihan vähän aikaa sitten

Miksi aloitit partion? kaverin mukana

Nimi: Vilma

Ikä: 11

Mistä tykkäät partiossa eniten? tehtävät, esim. ensiaputehtävät

Koska aloitit partion? viime syksynä

Miksi aloitit partion? pikkuveli oli partiossa

Nimi: Elina

Ikä: 11 vuotta

Mistä tykkäät partiossa eniten? kaverit

Koska aloitit partion? vuosi sitten

Miksi aloitit partion? kaveritkin oli partiossa, niin määkin halusin tulla

Nimi: Siru

Ikä: 10

Mistä tykkäät partiossa eniten? se, kun tehdään yhdessä kaikkee

Koska aloitit partion? kaksi vuotta sitten

Miksi aloitit partion? iskä ja äitikin oli ollut partiossa ja se kuulosti kivalta

Joutsenten johtajat ovat Juulia, Jassu ja Nelli.

*Tytöt saivat itse päättää juttutyypin. Artikkeli ja haastattelu voitti äänestyksessä. Haastattelukysymyksiä ja tekstipätkiä mietittiin yhdessä. Tyttöjen toiveiden mukaan johtajat haastattelivat heitä.

SEIKKAILIJAJOUKKUE EMOJIEN POSTAUS

Ryhmäämme kuuluu Peppi, Maija, Tuovi, Tytti, Iida, Emmi, Milja, Kiia.

Meidän ryhmämme on… energinen, hyvällä tavalla hullu ja puhelias

Kerroilla parasta on… hauskan pito, uusien asioiden oppiminen, mafiooson leikkiminen ja pulkkamäen laskeminen talvella

Partion kivoin juttu on… leirit ja kisat, oma ryhmä ja merkkien suorittaminen

Odotan tulevalta partiovuodelta… kivoja leirejä kuten Roihua, uusia partiokokemuksia ja tarpojiksi siirtymistä

Olen oppinut partiosta… ensiaputaitoja ja uusia asioita 

Miljan haastattelu

Kuka olet?

M: Milja

Minkä ikäinen olet?

M: 11v.

Minkä ikäisenä aloitit partion?

M: Toisen luokan syksynä

Mitä teet vapaa-aikanasi?

M: Selaan sosiaalisia medioitani, olen puhelimella ja ystävien kanssa

Mitä odotat partiossa eniten tällä hetkellä?

M: Roihua

Mitä/ketä/keitä fanitat tällä hetkellä?

M: Yksisarvisia, JVG:tä ja Evelinaa

Milja ja Maija

Raumon tarina

Raumo löydettiin Koululainen –lehden tyhjältä sivulta (jos Raumoa ei lasketa). Raumo oli hyvin yksinäinen ja on hän siis vieläkin. Ja jos ette tajunneet, Raumo on siis apina. Mutta uskon että tiesit sen jo. 

Eräänä päivänä Tuovi-niminen tyttö löysi Raumon. Tuovi ihmetteli, miksi Raumo oli yksin sivulla. Niinpä hän kysyi: -Miksi olet yksin sivulla?

 -Kirjantekijän mielestä olin liian outo, niinpä minut laitettiin yksin sivulle, Raumo sanoi niin kuin se olisi aivan normaalia. Tuovi leikkasi Raumon lehdestä Raumon lupaa kysymättä. Hän liimasi Raumon Tuutia-lehteen ja taas Raumon lupaa kysymättä. 
Ja niin Raumo oli taas vankina lehdessä ja tällä kertaa ikuisesti. Siitä asti Raumo on ollut maskottimme. Loppu. 

Tässä on Raumo.

Tuovi, Emmi, Peppi